Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Vanhatie 13, 29630 Pomarkku
Tiekirkkona avoinna 24.6. - 4.8.2024
• ma-to klo 9-15
• pe klo 9-14
• ei opasta paikalla
Pomarkun kunta jatkoi itsenäisenä mutta Pomarkun seurakunta liittyi Porin seurakuntayhtymään v. 2019 alusta. Seurakunta yhdistyi sittemin yhdessä Lavian seurakunnan kanssa Noormarkun seurakuntaan.
Lyhyt kirkon esittelyvideo 2023Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Pomarkun vanha kirkko valmistui 1802 tavallisten talonpoikien suunnittelemana ja rakentamana. Muistitiedon mukaan rakentajina ovat olleet kullaalaiset Lintula ja Huhdanmäki sekä Iso-Savon isäntä Pomarkusta monen muun talollisen ja heidän väkensä kanssa. Kirkko on toisinto Lintulan Kauvatsalle 1800 rakentamasta kirkosta, jonka piirustukset on laatinut P. W. Palmroth. Tosin kirkon sipulikupolikattoinen torni poikkeaa alkuperäisestä mallista.
Kirkon rakennusvaiheet olivat värikkäät:
Kesäkuun 3. pnä 1800 kokoontuivat seudun talolliset neuvottelemaan ja päättämään oman kirkon rakentamisesta. Asiasta lähetettiin Ruotsin kuninkaalle anomus. Myönteinen päätös tuli 12. tammikuuta 1802. Kirkkoa oli jo kuitenkin alettu rakentaa ennen luvan saamista. Aloitettu rakennustyö joutui purkupäätöksen alaiseksi ja rakentajia uhkasi ankara rangaistus. Kerrotaan pomarkkulaisten rukoilleen kirkon lattialla ja päättäneen vaikka antaa henkensä ennemmin kuin luopuvat kirkon rakentamisesta. Niinpä kirkko säilyi ja vihittiin virallisesti käyttöön 2.10.1803.
Rakenteeltaan kirkko on harvinainen, koska alttari on toisella sivuseinällä pohjoispuolella ja torni sitä vastapäätä toisella sivuseinällä. Alun perin kirkko on ollut laudoittamaton, mutta 1838 se laudoitettiin ulkoa. Sisältä kirkko laudoitettiin 1854 Jaakko ja Isak Marttilan johdolla ja leväsjokelainen Henrik Lilja maalasi kirkon sisältä valkoiseksi sinisin koristuksin. Alkuperäinen saarnatuoli toimii nykyään lukupulpettina. Myöhemmin valmistunut evankelistojen kuvilla koristeltu saarnatuoli sijaitsee alttarin yläpuolella. Kirkossa ei tästä syystä ole alttaritaulua, mutta seinällä on suuri puinen krusifiksi. Kirkon ovella on 1920-luvulla Artturi Kasevan veistämä vaivaispoika.
Uuden kirkon valmistuttua huonokuntoinen ja kansalaissodassa vaurioitunut vanha kirkko päätettiin purkaa. Kirkko kuitenkin säilyi Heikki Klemetin aloitteen ansiosta purkamiselta ja sitä on 1900-luvun aikana korjattu useampaan kertaan alkuperäinen 1800-luvun asu säilyttäen. Nykyisin museovirasto tukee kirkon kunnossa pysymistä. Kirkkoa käytetään kesäaikana.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä