Piispa Kalliala siunasi punaiset kaatuneet Käppärässä

Kaikki saatellaan, kaikki siunataan, Kalliala korosti heti puheensa alussa.

Kristityt ovat hänen mukaansa aina ja kaikkialla ja kautta aikojen rukoilleet yhteyttä, rauhaa ja sovintoa. Kalliala itse käytti siunauspuheessaaan sellaisia mozarabialaisen liturgian sanoja, joilla ehkä rukoiltiin jo 1400 vuotta sitten.

-Yhteyden, rauhan ja sovinnon rukous jatkuu. Se ei koskaan lopu eikä vaikene, koska sille on aina tarve, hän totesi.

Kallialan mukaan tänään meitä kaikkia kutsutaan rauhaan ja sovintoon.

-Meitä kutsutaan toinen toistemme sisariksi ja veljiksi, tovereiksi ja ystäviksi. Tänään me emme tämän haudan ja tämän hautakiven äärellä kertaa tapahtumahistoriaa siksi, että me voisimme esittää aiempia oikeampia arvioita saati antaa osuvampia tuomioita. Tämä on oikea paikka muistaa ja oikea aika tehdä se mikä aikoinaan ja ajallaan on jäänyt tekemättä.

Kalliala myös muistutti, että vuoden 1918 muistelu on tuonut esiin, kuinka tavattoman moni sentään silloinkin edelleen tunnisti ja tunnusti vastapuolella olevien ihmisarvon ja inhimillisen arvokkuuden.

-Kuitenkin toisten ihmisyyden peittivät kauhistuttavassa määrin pelko ja viha.

Kallialan mukaan me kuulumme yhteen myös niiden kanssa, joiden puolesta täällä vuonna 1918 jäi rukoilematta ja jotka jäivät hautaansa siunaamatta.

-Ei siitä ole huolta, etteikö Jumala olisi heidät koko ajan tuntenut, mutta nyt on meidän vihdoin aika osoittaa toinen toisillemme ja kaikille, että me tunnemme ja tunnistamme heissä veljemme ja sisaremme, ystävämme ja toverimme. Ihmisen, rukouksin ja siunauksin kannettavan ja saatettavan.