Hengellisen elämän vahvistaminen

Rukouksesta, jumalanpalveluksesta, hartauksista, retriiteistä

Moni ihminen rukoilee ja pohtii hengellisiä kysymyksiä. Jokainen voi lähestyä Jumalaa niillä tavoilla, jotka ovat itselle läheisiä. Joku tahtoo tulla jumalanpalvelukseen tai kokoontua seurakunnan ryhmässä, toinen tuntee pyhän läsnäolon luonnossa tai yksinäisyydessä.

Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Se voi olla vanhan tutun rukouksen rukoilemista, omia sanoja tai hiljaista huokausta Jumalan puoleen. Rukous ei ole paikkaan eikä tapaan sidottua. Jumala kuulee rukouksemme, missä olemmekin.

Hengellisyys on kokonaisvaltainen asia. Se kumpuaa ihmisen kaipauksesta. Se toteutuu elämän keskellä. Usko on rakastamista ja palvelemista, siihen kasvamista ja kilvoittelua.

Kristillinen usko on matka, jolla tarvitaan ravintoa ja ohjausta. Jeesus sanoo: ”Seuraa minua”. ” Minä olen tie, totuus ja elämä”. ”Minä olen elämän leipä”.

Arjen hälinän keskellä hiljaisuuden merkitys korostuu. Siksi välillä on tarpeen pysähtyä, jotta jäisi aikaa myös elämän arvojen ja sisäisen elämän pohdinnalle. Jotta kuulee, mitä Jumalalla on sanottavaa. Yksi hengellisen elämän vahvistamisen muoto on hiljaisuuden viljely.